Perinteikästä
ja puhdasta
rakentamista
Materiaalina puu tarjoaa kirvesmiehelle ja hirsirakentajalle lähes rajattomat mahdollisuudet. Puu mahdollistaa ratkaisuja, jotka ovat kiinni lähes yksinomaan puun työstäjän tiedoista ja taidoista. Monesti perinteikäs rakennustaito käsittää korvaamatonta tietotaitoa erityisesti puun työstämisen tapoihin liittyen.
Korjausrakentaminen
Suomessa on runsaasti vanhoja hirsirakennuksia, joista jokaisella on oma tarinansa. Sen vuoksi niitä halutaan myös kunnostaa ja antaa rakennuksille tällä tavalla lisää käyttöikää. Kun hirsirakennuksen kunnostamista suunnitellaan, on hyvä pitää mielessä kaksi asiaa:
1. jokainen rakennus tulee jossakin vaiheessa elinkaarensa päähän, jonka jälkeen kunnostaminen ei ole enää mahdollista tai kannattavaa.
2. Korjauksen kannattavuuden selvittämiseksi on välttämätöntä tehdä alkukartoitus, jotta korjaustöiden laajuus sekä hinta on tiedossa ennen korjauspäätöksen tekemistä.
Alkukartoituksen myötä selviävään korjaustarpeen laajuuteen ja korjauksen kannattavuuteen on muutamia nyrkkisääntöjä. Jos lahovaurioita löytyy 20-30 prosentissa rakennuksen hirsistä, ollaan korjaamisen taloudellisen kannattavuuden rajalla. Esimerkiksi pienen aittarakennusten korjaaminen ei ole yleisesti ottaen kannattavaa, jos korjauskustannus on puolet uuden aitan hinnasta. Suurissa rakennuksissa, joissa hirttä on yli 500 metriä, korjaamista arvioidaan hieman eri lähtökohdista: rakennuksilla on olemassa erilaista arvoa ja sen vuoksi niiden korjaaminen houkuttelee pieniä rakennuksia enemmän. Oman lukunsa muodostavat historiallisesti tärkeät kohteet, kuten pappilat, sillä ne korjataan yleensä aina kustannuksista riippumatta.
Alkukartoituksen tekeminen
Hirret tutkiaan ottamalla poranäytteitä ja tutkimalla porattuja lastuja. Jos jo poratessa pölähtää pöly, silloin tietää, että hirressä on lahosieni, joka on jo tuhonnut puuta. Lahovaurioiden korjaamisen tarkkuus riippuu rakennuksen käyttötarkoituksesta: jos kunnostettava kohde on asuinrakennus, kaikki lahovauriot on välttämätöntä korjata tarkasti, kun taas esimerkiksi vanhan autotallin korjaamisen tarkkuudessa voi tarvittaessa soveltaa.
Tyypilliset vanhojen, lämpimien hirsirakennusten lahopaikat ovat välipohjassa ja uunin päällä. Tämä johtuu siitä, että kun lämpö nousee eristeiden läpi kylmään tilaan. Lämpötilaero on niin suuri talvella, että kastepiste tulee eristeeseen ja se kastuu lähes väistämättä. Aikaisemmin eristeaineena on käytetty lähinnä sammalta ja sahanpurua, joista jälkimmäinen on hyvä edelleen, jos se on pölystä vapaata ja sitä on tarpeeksi. Nykyisistä eristemateriaaleista puukuitu on hyvä, mutta lasivillat eivät kuulu hirsirakennuksiin.
Alkukartoitukseen on tärkeää ottaa mukaan paloviranomainen, nuohoaja ja muurari, joiden tehtävänä on tarkistaa hormiston kunto. Vanhoissa rakennuksissa on myös vaakahormeja, joilla kamarien hormit on tuotu päähormiin, ja ne ovat saattaneet murtua rakennuksen liikkuessa. Hormiston kunto ja toimintatapa on tarkistettava aina, kun remontoidaan laajasti.
Kylmissä hirsirakennuksissa lahovaurioita ei ole yläpohjassa, mutta seinähirret yleensä alkavat pehmetä. Kirkas, tervantuoksuinen lastu on terveen hirren merkki. Eteläseinät ovat herkimmin lahoamassa. Kun laho alkaa, se etenee lähes väistämättä. Alkavan lahon etenemisen voi estää oikeilla kemikaaleilla, jos vaurio ei ole edennyt liian pitkälle.
Kengitykset
Hirsiseinän alimpien hirsien vaihtaminen eli kengitys on hirsirakennuksen yleisin ja perinteisin korjaustyö. Kengityksessä rakennuksen osa tai koko rakennus tunkataan ylös, ja vaurioituneet hirret korvataan uusilla tai hyväkuntoisilla vanhoilla hirsillä.
Tyypillisesti kengityksen yhteydessä vaihdetaan 2-3 hirsikertaa. Joskus jopa 6-7, jos vauriot ovat päässeet kehittymään pitkälle.
Kattotyöt
Puu sopii myös kattomateriaaliksi ja on parhaimmillaan erittäin pitkäikäinen. Paanukatto on työläs tehtävä, mutta se kestää parhaimmillaan satoja vuosia. Pärekatto on helpompi ja edullisempi tehdä, mutta sen käyttöikä on noin 20 vuotta.
Suomalaisista puulajeista pitkäikäisin paanukatto tehdään lehtikuusesta ja tarkemmin lehtikuusen sydänpuusta. Vaalea pintalehtikuusi ei ole kestävä kattomateriaali, eikä sitä tule sen vuoksi käyttää. Kattopaanuja tehdään myös männyn sydänpuusta, mutta mäntypaanut on huollettava säännöllisesti tervaamalla. Sydänlehtikuusella on hyvä luontainen lahonkesto, eikä sitä tarvitse tervata männyn tavoin. Kolmas hyvä paanupuu on haapa. Haapapaanu tehdään lohkomalla, tehdään kiilaan ja tervataan säännöllisesti. Paanun kirveellä vestäminen on tärkeää, että pinnan solukko menee kiinni.
Paanu valmistetaan sahaamalla esimerkiksi 12 millimetriä paksuja lautoja, joista tehdään tietynmittaista paanua. Paanut lovetaan ja muotoillaan yksi kerrallaan, mikä tekee materiaalin valmistamisesta isotöistä. Paanu pyrkii “hammastamaan” asentaessa, mutta se ongelma saadaan poistettua oikean muotoisella ja mallisella kiinnitysrimalla.
Uudisrakentaminen
Täyspuinen hirsi on ikiaikaisuudestaan huolimatta edelleen erinomainen, ekologinen ja aikaa kestävä rakennusmateriaali. Huolellisella suunnittelulla, oikeilla työskentelymenetelmillä sekä rakenteellisilla ratkaisuilla puurunkoinen talo on pitkäikäinen, viihtyisä ja terveellinen asua. Hirsitalon hiilijalanjälki on pieni, joten rakennus on ekologinen ja ympäristöystävällinen.
Oletko jo tutustunut Pölökynveistäjän myytäviin tuotteisiin? Voit tilata varastossa olevia tuotteita tai tilata toiveidesi mukaisen veistoksen yhteydenottolomakkeen kautta.